Olen jo useamman kerran maininnut, että en ole oikein osannut suunnitella puutarhaani. Joitakin juttuja tulee liiaa, toisia asioita liian vähän. Lehtikaalini ovat lajia liian paljon, aivan liian paljon. Olen syönyt niitä, tehnyt lehtikaalisipsejä ja tainnut laittaa vähän pakastimeenkin. Lehtikaali ei vaan oikein sovellu pakastimeen, ainakaan minun kokemuksen mukaan. Toisin kuin esimerkiksi palmukaali. Suojasin lehtikaalini harsolla. Alkukesästä huomasin, että lehtikaaleihini iski sekä ötökät että kanit. Nyt kesän päätteeksi lehtikaali tulee korvistani ulos. Päätin, että otan vihdoinkin harson pois. Syököön kanit osan. Mutta edes kanit ei kykene syömään sitä määrää mitä minulla puutarhapalstallani kasvaa lehtikaalia. Minun puolesta voisivat käydä maistelemassa sitä vähän enemmänkin. Lehtikaalisipsieni repepti löytyy muuten oheisen linkin takaa. Kannattaa kokeilla.
Mitä olen oppinut tämän kesän aikana puutarhanhoidosta? Oikeastaan pääasiassa sen, että mitä ei kannata tehdä. Mitä pitäisi tehdä toisin. Mitä kannattaa kylvää paljon ja mitä vähemmän. Mutta siitä huolimatta olen ollut tyytyväinen tämän vuoden satoon. Ottaen siis huomioon sen, että tämä oli ensimmäinen vuosi ja minun viherpeukaloni todellakin on puutteellinen. Syksyä on toki vielä jäljellä. Minulla on vielä palstalla kasviksia kasvamassa. Myös kaikki syystyöt ovat tekemättä. Mutta samaan aikaan minulla on jo mielessä ensi kesä. Nyt tiedän niin paljon paremmin miten asiat kannattaa hoitaa. Minulla on jo mielessä miljoona erilaista suunnitelmaa miten haluan ensi vuonna toteuttaa asiat. Ja sehän on pääasia. Olin myös varautunut siihen, että ensimmäinen kesä menee niin pieleen, että olen valmis lyömään konkreettisesti hanskat tiskiin. Onneksi näin ei käynyt. Talven aion käyttää konkreettiseen opiskeluun. Otan selvää asioista mahdollisimman paljon. Teen suunnitelmia miltä palstani